Crystal Palacen taktinen herääminen, kotkat liitelevät taivailla

Valioliigassa, pääomaa ja jättiläisiä kuhisevalla näyttämöllä, Crystal Palace on aina pärjännyt ainutlaatuisella sitkeydellä. Tällä kaudella Selhurst Park on todistanut hiljaisen vallankumouksen: Hodgsonin aikakauden vankkaa puolustusfilosofiaa muokkaa vähitellen Oliver Glasnerin innoittama moderni eurooppalainen hyökkäyshenki. Tämä joukkue, joka tunnettiin aikoinaan "kovana ja vaikeana" pelityylistään, yrittää nyt upeaa mutta riskialtista muutosta.

Viimeaikaiset ottelut ovat täysin osoittaneet tämän muutoksen kasvukivut ja toivonkipinän. Vaikka tasapeli Fulhamia vastaan ​​ja niukka tappio Bournemouthille olivat hieman epäjohdonmukaisia, 3-1 vierasvoitto Wolvesia vastaan ​​toimi "käsikirjana" Glasnerin järjestelmälle. Vielä huomionarvoisempaa oli 1-1 kotitasapeli Liverpoolia vastaan, jossa joukkueen kurinalainen korkea prässi ja nopeat siirtymiset jättivät mestaruuskandidaatit vaikeuksiin, vaikka se ei hallinnutkaan palloa. Nämä ottelut osoittavat, että Crystal Palace ei ole enää joukkue, joka on riippuvainen pelkästään Zahan yksilöllisestä loistavuudesta vastahyökkäyksissä, vaan monimutkainen kone, joka alkaa hallita pelin tempoa.

Glasnerin mukanaan tuoma merkittävin muutos oli kokoonpanon ja filosofian uudistus. Hänen vankka kolmen keskuspuolustajan järjestelmänsä vapautti laitapuolustajat ja vaati joukkuetta järjestämään hyökkäyksiä takaa. Itävaltalainen valmentaja korosti "proaktiivista aggressiota pallon hallussa" vaatien pelaajia jatkuvasti juoksemaan pallon ulkopuolella luodakseen kolmionmuotoisia syöttölinjoja. Tämä pelityyli vaatii pelaajilta korkeatasoista ymmärrystä, ja aluksi jotkut kömpelöt koordinaatio- ja puolustusvirheet olivat väistämättömiä. Viimeaikaiset ottelut ovat kuitenkin osoittaneet yhä sujuvampaa syöttöä ja liikettä. Kaikki kolme maalia Wolvesia vastaan ​​syntyivät joukkueen takaa aloitetuista hyökkäyksistä, joihin liittyi useita eteenpäin suuntautuvia juoksuja, mikä on täydellinen ruumiillistuma Glasnerin filosofiasta.

Joukkueen muutoksen avain on sen ydinpelaajien poikkeuksellinen sopeutumiskyky. Eberrej Ezen luovuus ja dribbling keskellä ovat tulleet ratkaiseviksi aseiksi tiheiden puolustusten murtamisessa; Michael Olisen paluu huippukuntoon loukkaantumisen jälkeen tekniikkansa ja visionsa ansiosta on hyökkäyspelin sielu. Yllättäen Englannin maajoukkuepelaaja Mark Goysta on tullut läpäisemätön puolustaja neljän miehen puolustuksessa ja hän on osoittanut merkittäviä syöttö- ja hyökkäyskykyjä kolmen keskuspuolustajan järjestelmässä. Hänen kehityksensä on kuin pienoismalli Crystal Palacen omasta kehityksestä. Myös nuori hyökkääjä Matteta kukoisti tässä järjestelmässä ja maksoi valmentajan luottamuksen takaisin useilla maaleilla.

Crystal Palacen menestys on myös erottamaton osa sen vankkaa nuorisoakatemian perustaa. Zahasta Gueen ja nouseviin laitahyökkääjiin Selhurst Park on aina pitänyt yllä perinnettä avata ovensa kotimaisille kyvyille. Seuran johdon viisaus tasapainottaa taloudellinen tilanne ja nuorten kykyjen kehitys on ansainnut sille ainutlaatuisen kunnioituksen ja kestävän tulevaisuuden uskomattoman kalliissa Valioliigassa.

Tulevaisuutta ajatellen haasteet ovat edelleen valtavia. Glasnerin on vastattava kysymyksiin: miten säilyttää vakaus puolustuslinjassa kovaa prässääviä joukkueita vastaan ​​ja miten selviytyä siitä todellisuudesta, että avainpelaajia saattavat himoitaa huippuseurat. Mutta selvää on, että Crystal Palace ei enää tyydy pelkkään putoamisen välttämiseen. Tämä etelälontoolainen kotka yrittää räpytellä taktisesti uudistettuja siipiään ja piirtää korkeamman, kauniimman kaaren Valioliigan taivaalle. Heidän matkansa on paras todiste rohkeudesta ja kehityksestä.